Minun ja muodin rakkaustarina alkoi jo lapsena. Silloin erityisesti silmää hiveli pinkit prinsessamekot,ja muut hörhelöt. ;) Tosin arvostus oli hieman vähäistä,sillä leikkelin niistä äidin kauhuksi useimmiten barbielle asuja.;) Sittemmin siinä iässä kun sai jo itse vaikuttaa vaatteiden valinnassa alkoi erilaisten tyylien kokeiluikä. Olin ysäriajan teini, ja silloin piti olla levi´s farkkuja, maihareita,bootseja,nahkarotseja,jne. Omaa tyyliä hakiessa kasvoin aikuiseksi, ilman isompia traumoja muodista :) ja hyvin olen löytänyt tyylini-ainakin sen kulmakivet.
Nykysin seuraan innolla oman tyttäreni tulevia muotivillityksiä/-hirvityksiä ;) Mutta muoti on aina läsnä,halusi tai ei. Ollako muodikas vai ei. Ja kuka senkin muka määrittelee?! Muotia on mielestäni se, että se on kaunis kokonaisuus kantajalleen, eikä vain sitä joka olisi just nyt IN!
Olen kapinoinut monia muoti-ilmiöitä vastaan,kuten olkatoppauksia. En vain voi sulattaa niitä. En nyt enkä koskaan. Olen myös rakastunut kylläkin pillifarkkuihin-vaikka niistäkin sanoin vuosia sitten ettei koskaan...never say never ;)
Muoti muuttuu,mutta niin mekin...ja mikä parasta kukaan ei ole täysin out of fashion. Jokainen saa ja pitääkin olla erilainen. Miten tylsää olisikaan jos kaikki olisimme samanlaisia? ;)
